Kouluissa, oppilaitoksessa ja varhaiskasvatuksessa eletään lasten, nuorten ja aikuisten opiskelijoiden sekä henkilökunnan arkea. Sillä, että opettajilla ja henkilökunnalla on aikaa kohdata, olla läsnä ja huomioida eri lähtökohdista tulevat oppilaat sekä tutustua heihin, rakennetaan tähän arkeen ja myös yhteiskuntaan turvallisuutta. Ryhmäkokojen täytyy olla riittävän pieniä ja henkilökunnan työhyvinvoinnista pitää pitää huolta, jotta arjen kohtaaminen mahdollistuu. Yhtä paljon kaikille ei ole yhtä paljon kaikille, vaan oppijoiden eri lähtökohdat tulee huomioida esimerkiksi erityisen tuen riittävällä saatavuudella.

Kuntien ja hyvinvointialueiden raja kulkee koulujen sisällä. Opiskeluhuollon riittävällä läsnäololla, mahdollisuuksilla tukea oikea-aikaisesti ongelmissa sekä yhteistyöllä koko kouluyhteisön kanssa on merkittävä vaikutus oppilaiden hyvinvointiin. Koulunuorisotyöntekijöiden vakinaistamisella jokaiseen voisimme saada vahvan panostuksen koulun yhteisöllisyyden rakentumiseen, antaa mahdollisuuksia puuttua kiusaamiseen, yksinäisyyteen sekä koulupudokkuuteen. Riittävät tukipalvelut mahdollistavat opettajille työrauhaa keskittyä omaan työhönsä.

Ponnistelut ilmastonlämpenemisen hidastamiseksi ja luonnon monimuotoisuuden säilymiseksi, ovat toimia myös ihmisten hyvinvoinnin eteen. Ilmastotekoja voidaan kunnissa ja hyvinvointialueilla tehdä huomioimalla vähähiilisyys hankinnoissa, kuljetuksissa ja rakentamisessa. Luonnon monimuotoisuutta voidaan edistää kiinnittämällä huomiota istutuksiin, haitallisten vieraskasvien kitkemiseen sekä jättämällä alueita luonnontilaisiksi. Niittykukilla, lahopuilla ja pöheiköillä mahdollistetaan eri eläin- ja hyönteislajeille mahdollisuuksia lisääntyä.
Vaikka nämä haasteet ilmaston lämpenemisen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen ovat globaaleja ja yksittäistä kuntaa tai hyvinvointialuetta suuremmat, tarvitaan ongelman ratkaisemiseen kaikkia. Maailmaa muutetaan paremmaksi päätös ja ratkaisu kerrallaan.

Hyvinvointialueet ovat vasta aloittaneet toimintaansa, rakenteita luodaan edelleen ja toimivimpia malleja haetaan. Suomen hallitus kurittaa hyvinvointialueita leikkauspolitiikallaan, vaikka pitäisi antaa työrauha ja mahdollisuudet luoda vahvaa perustaa. Haasteista huolimatta terveydenhoitoon pääsyä ja sosiaalipalveluiden saatavuutta pitää puolustaa. Ihmisten hyvinvointi ja tarvittavien palveluiden saatavuus ei saa riippua heidän varallisuudestaan. Hyvinvointialueella pitää pystyä panostamaan ongelmien ennaltaehkäisyyn, koska se vähentää inhimillistä kärsimystä, huolta ja on lopulta myös taloudellisempaa.

Erityisesti kasvatus-, terveys-, sosiaali- ja pelastuspalveluiden toimivuuden varmistamiseksi tarvitsemme riittävästi osaavaa työvoimaa. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ja Espoon pitää olla houkuttelevia työpaikkoja. Ihmiset, jotka ovat valmiita antamaan työpanoksensa asukkaidemme parhaaksi ansaitsevat työolosuhteet, joissa on mahdollista onnistua, viihtyä ja jaksaa työssä. Hyvinvoivat ja asiantuntevat työntekijät ovat merkittävä voimavaramme muuttuvassa yhteiskunnassa.

Viihtyisällä asuinalueella on viheralueita, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja ruokakauppoja sekä edellytyksiä monipuoliseen yrittämiseen. Asuinalueiden viihtyvyyteen panostaminen on arkeen panostamista. Toimiva ja edullinen joukkoliikenne mahdollistaa sujuvan kulkemisen palveluiden luo myös ilman autoa. Erityisen tärkeää on huomioida ympäristön suunnittelussa lasten, nuorten, ikäihmisten ja niiden ihmisryhmien näkökulma, joiden on haastavaa kulkea paikasta toiseen. Turvallisuutta rakennetaan toimivalla ympäristöllä, yhteisöllisyydellä, vaikuttamisen mahdollisuuksilla ja sillä, että jokainen voi kokea olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa. Myös kaikille saatavissa olevat kulttuuripalvelut lisäävät hyvinvointia ja osallisuuden kokemusta.